Heinä-elokuun vaihteessa suuntasi Lauritsalan Sinisiskoista ja Siniveljistä ennätyksellisen suuri 19 hengen joukkue kohti seikkailua Englannin vehreällä maaperällä. Kahden viikon matkan aikana oli tarkoitus tutustua pääkaupungin vilinään ja osallistua Essex International Jamboreelle.
Matkaan lähdettiin tiistaina 23.7. Lappeenrannan rautatieasemalta, ja suuntasimme kohti Helsinkiä junalla sekä autoilla. Meillä oli edessä aikainen aamulento, joten vietimme yön Helsingissä tuttavien luona, koitimme nukkua pari tuntia ja sitten hypätä julkisen liikenteen kuljetettavaksi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Matkanjohtajina toimivat Vili, Heta ja Ilkka, Lontoossa mukana olivat myös Olli, Annika sekä Hinni, ”teiniaikuisia” edustivat Laura, Alisa, Tuomas sekä Toivo, ja leiriläisinä mukana olivat Hanna, Aaro, Joel, Malla, Iina, Alma, Emilia, Eelis, Aku, Eero, Mila ja Enni.
Lontoossa vietetyt kolme päivää vilahtivat ohi kuin siivillä, koska tekemistä ja näkemistä riitti. Kävimme mm. partiotyttöjen kaupassa, partiotyttöjen kävelykierroksella, Natural History Museumissa, British Museumissa ja shoppailemassa Oxford Streetillä. Osa pojista kävi tutustumassa myös Imperial War Museumiin sekä National War Museumiin, ja osan ohjelmistoon mahtuivat myös Harrod’s, Hamleys sekä vahdinvaihto palatsilla. Torstai-iltana nautimme teatteriesityksestä West Endissä ja näimme Back To The Future- eli Paluu tulevaisuuteen-elokuvan loistavan musikaaliversion. Camden Marketin lukuisat pikku kaupat ja ruokakojut olivat kaikkien mielestä parasta, vaikka eksymiseltä ei voinut välttyä.
Lauantaina oli aika pakata rinkat, matkalaukut ja kassit ja suunnata kohti Essexiä. Matka taittui kävellen sekä julkista liikennettä hyödyntäen. Lontoon osuus oli jo vaatinut veronsa, joten kolmen osanottajan oli luovutettava kassinsa muiden kuljetettavaksi erilaisten vammojen vuoksi. Onneksi mukaan oli otettu kärri, joka kuljetti matkatavaroita ketterästi kaduilla.
Emme onnistuneet saamaan linja-autokuljetusta juna-asemalta leirialueelle, sillä kuljetukset oli varattu täyteen jo kuukautta ennen leiriä, niinpä päädyimme myös Essexissä paikallisbussiin. 19 partiolaisen, 24 matkatavaran ja yhden kärrin kulkue herätti paikallisbussin muissa matkustajissa hilpeyttä ja suurta ihmetystä. Chelmsfordin paikallisliikenteen bussissa oli kuulemma yleensä melko rauhallista. Bussi jätti meidät parin kilometrin kävelymatkan päähän, ja auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta oli kävelymatka tavaroiden kanssa todella väsyttävä.
Leirillä meitä oli vastassa iso joukko uusia ystäviä, sillä majoituimme samaan savuun yhdessä paikallisten partiolaisten kanssa. Muutama tuttukin joukosta löytyi, sillä osa oli tavannut edellisellä Finnjamboreella Kajolla. Siitä se ajatus silloin syntyikin: Kajolla solmitut ystävyydet kantoivat ja kun kutsu Essexiin saapuu, emme epäröineet lähteä vastavierailulle. Host-lippukuntamme ei olisi voinut olla ihanampi: saimme etukäteen sovittua kaiken yhteisestä keittiöstä lainavarusteisiin, ja ensi hetkistä lähtien olomme oli tervetullut. Jopa johtajia varten oli tuotu omat retkituolit.
Itse jamboree oli kokemuksena upea. Viikon kestävän leirin aikana ohjelmaa ja tekemistä riitti. Ohjelmalaaksoissa, joissa leiriläiset kävivät joka aamu- ja iltapäivä, oli tarjolla karkkikaupan pyörittämistä, kiipeilyä, trampoliineja, törmäilyautoja, polkupyöriä, selviytymistaitoja, mediapajaa, vesileikkejä ja melontaa varten koottu uima-allas sekä erilaisia heitto- ja tarkkuuspelejä, kirveenheittoa, jousiammuntaa ja jopa haulikkoammuntaa. Lista on liian pitkä, jotta kaikki voisi luetella. Ohjelmalaaksojen lisäksi leirialueen kylästä löytyi tekemistä joka illalle, sekä lavalla järjestettyjä bileitä riitti. Teema-iltoina päälavan valtasivat latotanssit, joissa opeteltiin lännen tyyliin rivitansseja, sekä neon-ilta. Lisäksi alaleirin iltaohjelmiin kuuluivat ruokafestivaalit ja karnevaali-ilta.
Teiniaikuiset eli Laura, Alisa, Tuomas ja Toivo toimivat leirin ajan staff-tehtävissä. Laura ja Alisa valmistivat pirtelöitä Soft Rock Caféssa, kun taas pojat opastivat leiriläisiä Up and Under-kiipeilylaaksossa. Työtehtävät olivat mukavia, mutta työvuorojen määrä aiheutti pientä harmia, sillä vapaa-aikaa nauttia leirielämästä jäi melko vähän.
Kansainvälisinä vieraina me johtajat saimme myös edustaa kv-mixerissä, jossa ojensimme leirinjohtajille Karenille ja Paulille pienet tuliaiset Suomesta yhdessä Enson Partiosiskojen vaeltajaporukan kanssa. Suomea edustimme myös alaleirin ohjelmissa: Ruokafestivaaleilla jaoimme maistiaisannoksia puolukkavispipuuroa sekä salmiakkia. Puuro kelpasi, mutta salmiakki ei löytänyt yhtä monta fania. Karnevaali-illassa taas opastimme leiriläisiä Mölkyn saloihin. Lahjoitimme pelin host-lippukunnallemme, jonka johtajisto ihastuikin peliin välittömästi.
Omassa savussamme pidimme myös Suomi-ruokapäivän, jolloin aamupalaksi tarjoiltiin riisipuuroa ja päivälliseksi oli karjalanpaistia puolukkasurvoksella, sekä jälkiruoaksi lisää vispipuuroa. Vaikka lähtiessä matkalaukullinen puolukkasurvosta ja riisipuurohiutaleita tuntui varsin hullulta, niin itse leirillä ylimääräisen laukun mukana raahaaminen palkittiin, kun iso osa leiriläisistä kehui ruokia. Monelle britille tämä oli ensimmäinen kerta, kun he maistoivat puolukoita.
Ulkomailla telttaillessa törmää asioihin, joita kokenutkaan matkanjohtaja ei aina muista. Meidät yllätti ensimmäisenä se, miten dramaattisesti lämpötila putosi auringon laskettua: päivällä tukalana paahtanut aurinko nosti asteet 30:n kieppeille, kun taas yöllä käytiin alle 10:ssä asteessa. Ensimmäiset yöt monet meistä palelikin hampaat kalisten! Myös iltaisin laskeutuva pimeys tuntui hassulta, kun oli tottunut Suomen pitkiin, valoisiin kesäöihin. Lämpötilojen suuri vaihtelu aiheutti myös suuren yökasteen, johon Suomen leireillä ei juuri tarvitse varautua.
Parasta leirillä oli kuitenkin ihmiset. Tapasimme mahtavia tyyppejä, ja nuorimmista leiriläisistä aina johtajiin saakka solmimme ystävyyksiä yli rajojen. Moni meistä ehti viikon aikana swopata partiomerkkejä, pyykkipoikia ja jopa huiveja ja hattuja, ja lähivuosina odotamme vieraita niin Englannista kuin Irlannista. Ja jos emme tapaa Suomessa, niin kohtaamme viimeistään maailmanjamboreella 2027!
Viimeinen leiripäivä on aina vaikein, ja nyt jopa sää oli harmaa ja sateinen. Oli vaikeaa olla tuntematta haikeutta, kun oli aika pakata teltat ja sanoa hyvästit. Meidän reissumme kuitenkin jatkui vielä, sillä lento kotiin oli vasta seuraavana iltana. Suuntasimme taas julkisia käyttäen Chelmsfordiin ja siitä Lontoon kautta Sloughun. Majoituimme yöksi sievään, pieneen guest house-hotelliin. Viimeisenä Englannin päivänä suuntasimme vielä Windsoriin tutustumaan Windsorin linnaan ja historialliseen kylään. Tai lähes kaikki suuntasivat, sillä yhden (vapaaehtoisen) johtajan tehtäväksi aikataulusyistä jäi istua matkalaukkukasan päällä Sloughn asemalla.
Kaksi tuntia myöhässä olleen keskiyön lennon jälkeen saavuimme kotimaahan kahdelta aamuyöllä. Viimeinen yö Helsingissä sujui väsyneissä merkeissä, ja maanantaina 5.8. palasimmekin vihdoin rautateiden kuljettamana takaisin kotiin Lappeenrantaan.
