Maapartiolaisen veri veti vesille. Varmaan siitä syystä katselin Niskalammen satamassa, Sissin laiturin vieressä kumollaan olevaa, sateen ja ajan harmaaksi värjäämää jollaa sillä silmällä, samalla muistellen aikaa partiossa parikymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan kuuluivat tiiviisti sisaruslippukunta Joutsenon Nuotioveljet, Toveri, Iisi, pari Scout-jollaa sekä suuri määrä ikimuistoisia purjehduksia sateessa, paisteessa, tyynessä ja myrskyssä. Jolla pötkötti unohdetun näköisenä ja selkeästi korjausta vailla rannan tuntumassa. Vesille, purjehtimaan, kunpa pääsisikin!
Mikä tämä oikein on?
Kevät oli jo pitkällä, kesäksi kääntymässä ja veri veti edelleen vesille. Kyselin Sisseiltä jollasta ja sain selville sen rannan jollan olevan Sissien Laser-jolla, ja intoni hiukan laantui. Hyvästi rauhaisat purjehdukset, tervetuloa uimareissut. Kuitenkin tuon Laserin lisäksi Sissin rannassa makasi myös Tarmontyttöjen jolla, Karikko. Aivan kuin alassurin käännetty pelastusvene, johon tökätään masto pystyyn, kuten asiaa minulle luonnehdittiin. Tästä veneestä en ollut kuullutkaan! Uteliaisuus vei vallan ja päätin tutkia asiaa tarkemmin. Kuvasin, googlasin ja sain huomata, että kyseessä ei ollutkaan mikään omavalmiste, soutuvene saati pelastusvene, vaan varsin hyvä norjalainen purjejolla, Askeladden 14 segelkombi. Pituutta Karikolla on 4,3m, purjepinta-alaa isopurjeessa ja fokassa on yhteensä 7,5m2, masto huitelee viidessä metrissä ja kölinä toimii näppärä nostoköli.
Oikealla kuva karikosta löydettäessä.
Maalta vesille
Alkoi kova puhdistaminen ja puunaaminen. Kuten Laser, myös Karikko oli saanut peitteekseen sammalta, jäkälää ja pieniä puun taimia. Mirkasta sain oivan aisaparin, ja yhdessä jynssäsimme paatin puhtaaksi useiden vuosien paikallaan makaamisen kerryttämästä liasta ja kasvustosta. Alta paljastui ehjä, lähes vaurioton kaunis purjevene, sillä veneeksi me Karikkoa jollan sijaan puhuttelimme heti alusta alkaen. Karikko oli rungoltaan valmis purjehdukseen, vain perälauta oli kokenut ajan hampaan pureman ja sen jouduimme uusimaan. Myös masto, purjeet, peräsin ja kaikki muu tarvittava löytyi Sissin kontista, sinne aikanaan siististi varastoituna ja pakattuna. Alkoi kuumeinen laituripaikan etsintä, ja sellainen lopulta saatiinkin Niskalammelta, asukasyhdistyksen satamasta. Karikko saatiin myös vesille ja laituripaikalleen. Heti samana iltana, ilman mastoa tai airoja, kävimme Mirkan kanssa melomassa lähisaaren ympäri upeasta heinäkuisesta illasta nautmetien. Tarmontyttöjen meripartiotoiminta oli alkanut.
Oikealla uusi perälautta.
Ensipurjehdus
Lopulta, juuri ennen koulun kesälomien loppua, saimme paikalleen myös maston ja pääsimme ensimmäistä kertaa purjehtimaan. Mikä riemu! Nauroimme katketaksemme miettiessämme, että tässä sitä nyt mennään, toinen osaa purjehtia ainakin teoriassa ja toinen on hyvä ottamaan ohjeita vastaan. Mutta hyvä yhdistelmä se oli! Partio on seikkailua ja seikkailla sopii näin keski-ikäisenäkin, jos vain antaa seikkailulle vallan. Tekemällä oppii, ei purjehdusta pelkästään kirjoja lukemalla tai videoita katselemalla opi, todettiin. Sää suosi ja Saimaa näytti parastaan.
Hyvää tuulta ja seikkailuja
Kesän aikana ehdimme tehdä muutamia purjehduksia erilaisilla kokoonpanoilla. Suurimmalla osalla kerroista sää suosi, tuuli oli meille mieleinen ja purjehdus yhtä nautintoa. Tutkimme lähisaaria, opimme tuntemaan lähivesien vaaranpaikat ja turvalliset vedet, lukemaan tuulta, luovimaan ja nauttimaan, rauhoittumaan ja luottamaan kaveriin. Miten hyvää Karikko ja Saimaa meille tekikään! Kömmähdyksiltäkään ei tietysti vältytty. Tuulen voimakkuus yllätti aloittelijan ja vei mennessään aina Ruokolahdelle saakka. Silloin Karikko opetti minua ymmärtämään ja myöntämään omien taitojeni rajat sekä pyytämään apua kun rajat ylittyvät. Lopulta taitoimme kotimatkan takaisin sataman suojaan tuttavan matkaveneen kannella Karikon keinuessa kevyesti hinauksessa. Karikossa ei ollut tuolloin moottoria, mutta sellainenkin hankittiin, jotta turvallinen purjehtiminen olisi jatkossa mahdollista.
Kohti ensi kesän tuulia
Nyt kesä on jo takanapäin ja Karikko tämän julki tullessa talviteloilla tai ainakin juuri sinne matkalla. Pieni Tarmontyttöjen purjevene on kaikkien lippukuntamme ja Saimaan Sissien ryhmien käytössä alkuopastuksen jälkeen. Toki muutkin kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan ja osallistumaan. Ensi kesää ajatellen silmissämme siintävät jo lyhyet ja pidemmät purjehdukset, lähisaarten salat, Sataman Valot, alusten tapaamiset ja kaikenlaiset hyvät hetket pienen suuren Karikkomme seurassa. Odottakaahan vain mihin vielä ilmestymme! Pidetään partioalusviiri korkealla!
