Talvipiirileiri Hepiksen Seikkailu päättynyt – lue koko tarina

Edellisessä Heimoviestin julkaisussa käytiin läpi talvipiirileirin alun tapahtumia. Nyt on aika kertoa piirileirin tarina loppuun. Jos edellinen osa on jäänyt lukematta, voit lukea sen täältä:

Painaako jo väsymys?

Sunnuntai-iltapäivä kului leiriohjelman parissa edellispäivän tapaan. Päivällisen jälkeen koitti hartaasti odotetut saunavuorot. Hepohiekan vanha sauna tarjoili reippaat löylyt ja rohkeimmat uskaltautuivat aina avantoon asti. 

Avanto oli kuulemma vain hieman matalampi kuin Walliveljien teltan vesilätäkkö lauantaiyönä. Epäilemme, että tarinassa saattaa mahdollisesti olla niin kutsuttua Wallivelilisää (avannon syvyys oli oikeasti noin 140 cm). Yhtälailla epäilemme myös, että Walliveljien teltan vesilätäkön syvyys ylittää 32 metriä ennen vuotta 2026.

Saunomisen ohessa lauantai-illan ja yön sade (tai märkä tuuli, kuten joutsenolaiset sääilmiön oivallisesti nimesivät) olivat enää kaukainen muisto. Iltapalan myötä leiri hiljeni hiljalleen. 

Vapaaehtoinen iltahartaus kokosi vielä runsaasti leiriläisiä yhteen päivän päätteeksi Vehka-ahonlammen rinteeseen. Hiljentyä voi monella tapaa, vaikka ääntä kuuluisikin. 

Jänis, taivas ja tähdet

Sunnuntai-ilta ja alkuyö olivat taianomaisia. Pikkupakkanen poisti hetkellisesti kaikki lätäköt leirialueelta yhtä lukuunottamatta. Leirin toinen johtaja Timo “Lätäkkö” Lampi pysyi kyllä yhä leirialueella. 

Lumi narskui vihdoin kumisaappaiden alla ja leiri hiljeni ennätysnopeasti. Ohuen pilviverhon takaa kurkkiva täysikuu ja tähdet valaisivat talvisen Saimaan ja leirialueen. Kuun hento valo heitti mäntyjen pitkät varjot leirialueen ylle. 

Repaleisen pilviverhon liikkuessa varjojen hiljainen tanssi hangen ja telttakankaiden päällä oli pysäyttävää. Täydellisen hiljaisuuden rikkoi ainoastaan vuoroin eri teltoista kuuluva tasainen kuorsaus ja kaminoiden satunnainen räiske pihkaisen havupuun palaessa. Kipinät leijailivat hiljalleen kohti yötaivasta. Tarkkasilmäisin kulkija saattoi erottaa yötaivaalla Otavan, Pegasoksen ja Kassiopeian. Jokainen leiriläinen tuntee edellä mainittujen roolin osana leiriä.

Leirialueen halki kulki jänis täysvalkoisessa talviturkissaan. Hiljaa loikkien, välillä pysähtyen ja tarkasti kuunnellen ajatteli jänis kenties olevansa ainoa hereillä oleva alueella. Jokaisessa teltassa kipinävahti piti kuitenkin tarkasti tulta yllä ja leirin turvapartio leirialueella läpi yön. Satunnainen kamiinoiden kolahtelu puita lisätessä ja turvan taskulamppujen valokeilat kuitenkin paljastivat, että valvovia silmiä leirillä oli lukuisia ja turvallisuusasiat olivat kunnossa. 

Jänis jatkoi tyytyväisenä matkaansa Vaivionniemen suuntaan samalla kuitenkin syvästi hämmästellen, miten Lauritsalassa ja Imatralla ikkunat ylipäätään kestävät ehjinä tuon kuorsauksen myötä.

Maanantaiaamun utua – kolmas leiripäivä käyntiin

Kuun tehdessä tilaa auringolle elohopea lämpömittarissa nousi jälleen. Yön kirkkaus oli poissa ja maanantaiaamu otti hiihtolomasta huolimatta leiriläiset utuisena vastaan. Vaan eipä ollut enää joutsenolaisten märkää tuulta.

Aamupala, ohjelma käyntiin, lounas, lisää ohjelmaa, muutamat vauhdit kahden istuttavassa leirikeinussa – ja kaksi tuntia rauhaa. Vaan ei vailla velvoitteita. 

Iltaohjelma vaatii aina tekijänsä ja jokaisen savun (savu = telttaryhmittymä) oli kannettava kortensa kekoon ja valmisteltava esitys yhteiseen iltaohjelmaan.

Maanantai-illan menoa

Leiriläiset kulkivat yhtenä jonona iltaohjelmapaikalle Vehka-ahonlammen rinteeseen. Iltaohjelman juontaja Pia Pätilä toivotti leiriläiset tervetulleiksi iltaohjelmaan ja huudatti kutakin savua vuorollaan. Walliveljien torvi törähteli tasaiseen tahtiin ohjelman parissa. Kukin savun esitti vuorollaan valmistelemansa iltaohjelman ohjelmanumeron. Pantomiimiesitykset, sketsit, huudot ja lyhyet näytelmät täyttivät rinteen. Oli hienoa nähdä ettei perinteinen iltaohjelmakulttuuri ole vielä hävinnyt mihinkään.

Kaikki loppuu aikanaan

Tiistainaamuna herätys oli normaalia aikaisemmin. Leirivarusteet pakattiin, teltat purettiin ja leirialue siivottiin. Partiolainen jättää jälkeensä kiitoksen ja luontoon ei mitään. Ei varsinkaan roskia.

Aamupalan jälkeen koitti leirin viimeinen koitos – suuri loppuskaba. Jokainen savu kokosi keskuudestaan kolme joukkuetta ja loppuskabassa kisailtiin savun sisäisestä paremmuudesta. Lajeina oli pyramidin siirto, muistipeli, pallojen kuljetus ja viljan kuljetus halkoon koverretulla kauhalla. Skaba sai aikaan onnistumisia ja riemun kiljahduksia. Saimme siis lopetettua leirin hyvillä mielin.

Kisailu päätettiin yhteiseen päätöstilaisuuteen lippuaukealla. Kiitossanat, piirin piirihuuto ja lipunlasku.

Karjala, Kalevan heimo, rajan lapsi,

Iskee, iskut kestää,

Taipuu, vaan ei taitu.

Laulain naurain murheet voittaa.

Uskoo, toivoo, kärsii

Kerran kannel herää, 

KARJALA ELÄÄ!

Piirihuuto

Piirihuudosta on helppo löytää yhtymäkohtia leiriarkeen.

Kävelymatka Vaiviontien varteen, nousu linja-autoihin ja kohti Imatraa, Joutsenoa ja Lappeenrantaa. Hepohiekka hiljentyi – vaan ei täysin. 

Leirin tekijät purkivat keittiön, saunojen ja leirialueen leirijärjestelyt, pakkasivat materiaalin ajoneuvoihin ja peräkärryihin sekä palasivat kukin omilla paikkakunnilleen. Kaukaisimmat tekijät ajoivat aina Rovaniemelle asti. Walliveljien teltan vesilätäkkö jatkoi syvenemistään, vaikka teltta oli jo purettu. Materiaalin huolto, palautukset  ja kuivatus jatkuivat pitkälle iltaan ja seuraavaan päivään.

Piirileirien luonteesta ja roolista osana partiotoimintaa

Piirileirit Etelä-Karjalassa eivät ole jokavuotisia tapahtumia. Tyypillisesti partiopiirit, joita Suomessa yhteensä 11 kappaletta, järjestävät omia piirileirejään 2-4 vuoden välein.

Piirileiri on partiopiiriltä ja lippukunnilta aina mittava yhteinen  voimanponnistus, joka vaatii kymmenien partiojohtajien työn 1-2 vuoden ajan. Hepiksen Seikkailu -24 suunniteltiin ja toteutettiin hieman nopeammalla aikataululla, noin 10,5 kuukauden aikana. 

Lippukuntien ja piirin yhteishengen lujittajina piirileirit ovat perinteisesti merkittävässä roolissa. Piirileirit mahdollistavat ennenkaikkea lapsille ja nuorille tutustumisen oman partiopiirin muihin samanikäisiin partiolaisiin yli lippukuntarajojen.

Vanhemmille partiolaisille piirileirit ovat oivallinen paikka oppia muilta lippukunnilta erilaisia käyttäntöjä ja tapoja niin leiriarjessa kuin itse leirin suunnittelussa ja toteutuksessa. Monelle leirin aikuiselle piirileirit ovat myös paikka tavata laajasti vanhoja partiotuttuja menneiltä vuosilta.

Yhteishengen merkitystä partiotoiminnalle ei voi liiaksi korostaa. Yksikään lippukunta tai leirin tekijä ei ole yksin niin hyvä kuin kaikki me yhdessä. Monimutkaiset ja raskaatkin tehtävät onnistuvat usein yhdessä. Mitä tiiviimpi yhteishenki lippukuntien, partiopiirin ja kaikkien partiolaisten välillä on, sitä kirkkaampi tulevaisuus lippukunnilla ja partiopiirillä on. 

Leirin yhteishenki nousi palautteessa varsin korkealle. Kiitos kuuluu kaikille leiriläisille ja tekijöille eri savuissa kuin leirin eri osa-alueillakin. Partiopiiri luo puitteet, mutta todellisia tähtiä ovat leiriläiset ja lippukunnat itse.

Huomioiden leirin koon vallitsevan influenssakauden ja sääolosuhteet leiri selvisi varsin pienillä vastoinkäymisillä. Esitämme kiitoksen kaikille osallistujille, tekijöille, huoltajille ja työntekijälle.

Kiitos

Tasapuolinen kiitos leiriläisille, huoltajille, lippukunnille, lippukuntien leiriyhteyshenkilöille, savujenjohtajille, telttakuntien vanhimmille, kaikille johtajilla, piirin työntekijälle Nalle Vellingille, Hepohiekan hoitokunnalle, muille erilaisille tukijoille ja yhteistoimintaosapuolille, leirin staabille (leirinjohto + osa-alueiden vanhimmat). Te teitte Hepiksen Seikkailun -24 ja samalla tiettävästi suurimman talvipiirileirin Etelä-Karjalassa kautta aikain.

Liäski jokaisella leirin osa-alueella 1-8 tekijää, jotka mahdollistivat kunkin osa-alueen toiminnan. Jokaisessa savussa ja teltassa oli eri ikäisiä partiojohtajia, jotka auttoivat ja opastivat leiriläisiä arjessa. Kaikkien heidän merkitys leirin onnistumiselle ja toteutumiselle oli merkittävän suuri, vaikka jokaista ei erikseen nimeltä mainitakaan.

PS. Seuraavan piirileirin ajankohtaa tiedusteltiin useaan otteeseen leirin aikana.  Seuraava piirileiri järjestetään kesällä 2026. Kyseessä on samalla Etelä-Karjalan Partiolaiset ry:n 50v juhlavuosi. Täytyyhän silloin juhlaleirikin olla. Lähetsie mukaan tekemään tai leirille?