Lippukuntien jäseninä, aktiivitoimijoina ja partiolaisten vanhempina haluaisimme tietää, mikä on oman partiopiirimme kanta myös lihaa ja kalaa sisältävään ruokavalioon? Meitä askarruttaa näkyykö Suomen Partiolaisten tekemä kasvisruokalinjaus myös oman piirimme toiminnassa ja tapahtumissa jollain tavalla?
Koemme Suomen Partiolaisten tekemän ja isoon ääneen kertoman kasvisruokalinjauksen yksipuolisena, ihmisten omaa valinnanvaraa rajoittavana ja oman ajattelumme kanssa ristiriidassa olevana. Suomalaisen maatalouden edustajina perheidemme elanto ja myös partioharrastuksen tukeminen ja mahdollistaminen omalla kohdallamme ovat riippuvaisia juuri tuosta järjestön huonona asiana pitämästä lihantuotannosta.
Itse emme koe lihansyöntiä ristiriidassa olevana asiana ilmastonmuutosasiassa. Omalta kohdaltamme mietimme asiaa niin, että suosimme kotimaista ruokaa aina, kun mahdollista. Emme halua käyttää soijaa omaan tai kotieläintemme ruokintaan, ja tuontielintarvikkeita käytämme itse rajallisesti. Vilja-allergisille riisi on tärkeä omia viljojamme korvaava raaka-aine, ja esimerkiksi kahvia, teetä tai monia hedelmiä ei meillä näin pohjoisessa kasva, eli niitä kohtuullisessa määrin ostamme ja käytämme. Huomioimme omassa kulutuksessamme monilla tavoin ympäristöön liittyviä asioita jo nyt, emme haaskaa ruokaa tai heitä sitä roskiin, emmekä myöskään vastusta kasvisruokavaliota. Kasviksia, viljaa ja marjoja syömme paljon itsekin lihan, kalan, kanan, maidon ja kananmunien ohella.
Olemmeko me kelvollisia toimimaan tällaisen järjestön arvojen mukaisesti lippukuntien toiminnan mahdollistajina, jos oma elinkeinomme ei ole Suomen Partiolaisten kasvisruokalinjaukseen viitaten oikea ja lapsille ja nuorille oikeita arvoja edustava? Itse olemme sitä mieltä, että jokapäiväisillä toimillamme, ja myös viljelemällä maata tai kasvattamalla karjaa, teemme työtä omalta osaltamme ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Myös oma elinkeinomme pyrkii hiilineutraaliuteen ja toimii ilmastonmuutosasiassa. Tavoite hiilineutraalisuudesta ei kuitenkaan ole mielestämme ristiriidassa sen kanssa, että Suomessa tuotetaan maitoa ja lihaa jatkossakin.
Isossa osassa maatamme nurmen hyödyntämiseen perustuva maatalous, eli maidon- ja naudanlihantuotanto, on se tuotantosuunta, jota näissä pohjoisissa ilmasto-oloissa on mahdollista harjoittaa. Naudan- ja sianlihantuotannossamme eläimiä ruokitaan jo nyt soijattomilla rehuilla, kananmunia ei tule ilman kanoja ja kanan lihaa, eikä maitoa ilman sivutuotteena syntyvää naudanlihaa. Emme ymmärrä, miksi oma elinkeinomme olisi niin paha, tai miksi kaikkea tuotettua ruokaa ei voisi hyödyntää. Mitä pitäisi tehdä esimerkiksi sille naudanlihalle, joka syntyy maidontuotannon sivutuotteena?
Itse arvostamme suuresti suomalaisia ruoantuottajia ja myös kotieläintiloilla lihantuotannossa toimivia sian- ja naudanlihantuottajia, maitotilallisia ja kanaloiden omistajia. He kaikki tekevät arvokasta ja tärkeää työtä luonnon monimuotoisuuden, oman maamme huoltovarmuuden ja koko maan asuttuna pysymisen eteen. Moni heistä on ja on ollut myös mahdollistamassa partiotoimintaa eri puolilla maatamme toimimalla itse järjestössä tai auttamalla partiolaisia monin tavoin. Kotieläintalous työllistää suoraan tai välillisesti suuren määrän ihmisiä elintarviketeollisuudessa, kaupassa, kuljetuksessa ja erilaisissa palveluelinkeinoissa eri puolilla Suomea, myös omassa maakunnassamme. Todennäköisesti myös näissä perheissä on partiolaisia.
Moni partiolaisen vanhempi, maaseudun asukas tai maaseudulla toimiva yhdistys on antanut koneitaan, tilojaan tai maitaan partiolaisten hyödyksi ja käyttöön, tukenut meitä ostamalla adventtikalentereita tai huolehtinut esimerkiksi tien auraamisesta ja tienhoidosta retkikämpälle. Tällaisen ehdottoman linjauksen tekeminen ei edistä tuota yhteistyötä. Tuntuu tosi pahalle ja ristiriitaiselle, että antamamme vapaaehtoistyön panos kelpaa, mutta samalla elinkeinomme olemassaolon oikeus kyseenalaistetaan.
Olemme tähän asti kokeneet partion hyvänä ja hyödyllisiä taitoja opettavana ja kehittävänä harrastuksena kaikille lapsille ja nuorille. Toivottavasti tämä järjestö tarjoaa näitä taitoja lapsille ja nuorille, ja mahdollisuuksia kaikille partiolaisille kehittyä ihmisenä ja luonnossa toimijana jatkossakin, kunnioittaen myös meidän elinkeinoamme ja edustamaamme ihmisryhmää.
Monella paikkakunnalla, varsinkin syrjemmässä keskuksista tai pienessä kunnassa, partio on niitä harvoja mahdollisia järjestettyjä harrastusvaihtoehtoja lapsille ja nuorille. Monessa perheessä se on myös niitä harrastusvaihtoehtoja, joihin perheellä on varaa ja mahdollisuus ajallisesti jollain tavalla osallistua. Eri puolilla piiriämme on useimmissa lippukunnissa mukana aktiivisesti lippukuntien eteen toimivia yhteistyökumppaneita, partiolaisia ja heidän vanhempiaan, joiden arvoja vastaan tehty päätös sotii.
Monelle meistäkin tämä on rakas ja tärkeä harrastus!
Nyt meistä moni pohtii, voimmeko kuulua tällaiseen järjestöön, jonka asenne suomalaista ruoantuotantoa kohtaan kokonaisuutena, on vihamielinen ja omien arvojemme kanssa ristiriitainen. Vaikka Suomen Partiolaisten tekemä kasvisruokalinjaus koskeekin vain keskusjärjestön omia tapahtumia, eikä se sido piirejä eikä lippukuntia, on sen asenteellinen viesti erittäin vahva. Kysymme, aikooko Etelä-Karjalan Partiolaiset ry hyväksyä Suomen Partiolaisten tekemän kasvisruokalinjauksen?
